Pohjois-Pohjanmaalta Rooman leffafestarien voittoon

Miten (omien sanojensa mukaan) lukematon poika Pohjois-Pohjanmaalta päätyi ohjaamaan ja käsikirjoittamaan kansainvälisellä leffafestarilla menestyneen elokuvan? Jaakko Ylitalo on löytänyt elokuvaopinnoista Turun AMK:n Taideakatemiassa oman intohimonsa, alan opit ja opiskelukavereiden yhteisön.

Jaakko Ylitalo on löytänyt ”oman juttunsa” Turun AMK:n Taideakatemian elokuvakoulutuksesta (Medianomi, AMK).

Kuvat: Pinja Pälvimäki.

Jaakko Ylitalon tie vei media-alalta ammattikoulusta Turun AMK:n Taideakatemiaan elokuvan koulutukseen (Medianomi, AMK), käsikirjoitusharjoittelijaksi helsinkiläiseen tuotantoyhtiöön ja lopulta kansainvälisen leffafestarin voittajaksi.

Pohjanmaalaisesta pikkukylästä kohti unelmia elokuva-alalle

Taideakatemiaan päätyminen oli luonnollista jatkumoa jo vuosia sitten käynnistyneelle tapahtumien ketjulle.

– Yläasteella päätin lähteä opiskelemaan media-alaa ammattikouluun. Vielä tuohon aikaan en haihatellut minkään sortin elokuvaunelmilla, sillä pikkukylästä Pohjois-Pohjanmaalta on pitkä matka elokuva-alalle, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Valmistumisen jälkeen Jaakko Ylitalo tunsi olevansa oikeilla raiteilla, mutta hän piti muutaman välivuoden, koska hän ”ei halunnut vielä tietää mikä hänestä tulee isona.”

– Koko tuon ajan elin itsepetoksessa ja kielsin itseltäni mahdollisuuden edetä kohti unelmiani. Sitten vuonna 2021 jokin naksahti päässäni (silleen hyvällä tavalla) ja hain Taideakatemiaan opiskelemaan elokuvaa – ja lopulta pääsinkin!

– En minäkään ajattelut, että kaltaiseni lukematon ”pöljä poika” osaisi käsikirjoittaa. Enkä ajattele vieläkään, mutta yritän kuitenkin parhaani, Ylitalo naurahtaa.

Intohimoa, joustavuutta ja yhteisöllisyyttä

Ylitalo kuvaa oppineensa ”kaiken mitä elokuva-alasta nyt tietää” elokuvan opinnoissa Turun AMK:n Taideakatemiassa.

Ylitalon mukaan Taideakatemian elokuvaopintojen lyömätön etu on niiden joustavuus ja se miten opiskelijat voivat eri toimenkuvia kokeillen ja jopa turvallisesti epäonnistuen löytää sen ”oman juttunsa”. Parhaaksi asiaksi opinnoissa hän nostaa luokkakaverit ja yhteisen intohimon jakamisen heidän kanssaan.

– On mahtavaa tehdä hommia ihmisten kanssa, jotka jakavat yhteisen intohimon ja ovat muilla tavoin itseä taitavampia ja luovempia. Se pitää nöyränä, mutta myös kannustaa kehittämään omaa tekijyyttään. Kun kaikki ovat nostamassa laatutasoa ylöspäin sitä haluaa saada kätensä rimalle, jotta se saataisiin nostettua vielä korkeammalle.

Opintojen loppuunsaattaminen herättää kiitollisuuden lisäksi myös haikeutta.

– Hyviä asioita harvoin arvostaa niiden tapahtuessa, mutta tiedän jo nyt, että tätä tulee ikävä. On suoranainen ylpeydenaihe ja etuoikeus saada kutsua luokkakavereitani tuleviksi kollegoiksi ja muutamaa jopa läheiseksi ystäväkseni.

Lyhytelokuva tuulettaa kulahtaneita oletuksia muistisairaista

Jaakko Ylitalon ohjaama ja käsikirjoittama draamalyhytelokuva Parempi niin voitti viime vuoden lopulla Rome Independent Film Festival -tapahtuman parhaan opiskelijalyhytelokuvan palkinnon. Lisäksi elokuva on päässyt Short Film Market Picks -valikoimaan Ranskan Clermont-Ferrandin elokuvafestivaalien aikana järjestettävässä market-tapahtumassa kolmen muun suomalaisen elokuvan kanssa. Elokuva on myös tuleva ehdokas maailman elokuvakoulujen CILECT Prize -katalogissa.

Parempi niin -elokuvan juliste: Viivi Tarvainen.

Elokuva pyrkii kuvaamaan muistisairauden vaikutuksia kaunistelematta, mutta myös muistuttamaan meitä ihmisyydestä taudin takana.

– Halusin elokuvalla tuulettaa kulahtaneita oletuksia ja näyttää, ettei muistisairaan tarvitse olla aina passiivinen ja heikkotahtoinen sivuhenkilö. Tarina pohjautuu oman mummuni elämään muistisairauden kanssa. Tämä elokuva on omistettu hänelle.

Elokuvan on tuottanut Erika Taivaansaari, apulaisohjannut Pyry Joki, kuvannut Koldo Toribio Roldan, äänisuunnitellut ja säveltänyt Pinja Pälvimäki, leikannut ja värimääritellyt Christian Lairikko.

Festarivoitto on Ylitalolle merkittävä tunnustus.

– Se tarkoittaa, että meidän suomeksi puhuttu, nöyrillä resursseilla tuotettu, syysillan pimeydessä kuvattu pieni elokuva on ylittänyt kielimuurit ja saanut tuhansien kilometrien päässä olevan ihmisen tuntemaan, ajattelemaan, kenties omia muistisairaita läheisiään ja ehkä herkistymään.

 – Toivon festarivoiton inspiroivan muita Turun AMK:n Taideakatemian opiskelijoita lähettämään elokuviaan maailmalle, sillä maailman nähtäväksi ne ovat tarkoitettu!