Kohtaaminen, vuorovaikutus ja hetkeen pysähtyminen – sairaala- ja hoivamuusikot matkalla kohtaamisiin

Musiikki voi tavoittaa ihmisen sairauden tai muistamattomuuden muurin takaa. Silloinkin, kun sanoja ei enää ole. Sairaala- ja hoivamusiikin kautta ihmisten kohtaaminen vaatii kuitenkin monipuolista osaamista.

Teksti: Satu Haapala.

– Alkuun ajattelin, että olisin 45-vuotiaana ollut ryhmässä poikkeuksellisen iäkäs. Ilokseni huomasin, että osaajakoulutukseen oli valikoitunut todella monipuolinen joukko musiikin ammattilaisia erilaisin taustoin ja ikäjakaumin, kertoo viulisti, musiikkipedagogi (AMK) Katriina Rainio. 

Katriina Rainio on yksi muusikoille tarkoitetun sairaala- ja hoivamuusikon osaajakoulutuksen valmistuvista opiskelijoista. 30 opintopisteen laajuisessa koulutuksessa ryhmällä on ollut mahdollisuus laajentaa ammatillista osaamista, saada musiikillisia työkaluja erilaisissa hoito- ja hoivayhteisöissä toimimiseen sekä perehtyä musiikin laaja-alaisiin merkityksiin. 

Käytännönläheiseen koulutukseen on kuulunut työskentelyä sairaala- ja hoivaympäristöissä, sekä muun muassa verkossa toteutettavat kulttuurihyvinvoinnin opinnot.

– Ryhmässä käydyt keskustelut ja tehdyt työskentelyt ovat vahvistaneet minulle, että olen oikealla tiellä ja monipuolisuus on etu. Tässä työssä voin käyttää muusikkouttani monipuolisesti. Kokonaisuudessaan koulutus on ollut todella antoisa ja täynnä ihania kohtaamisia niin sairaala- ja hoivamuusikon työskentelyn kuin opintojen parissa, Turun AMK:sta aiemmin musiikkipedagogiksi valmistunut Rainio iloitsee. 

Merkityksellinen lisäpolku muusikon työhön

Koulutuksesta vastaava Uli Kontu-Korhonen on ollut järjestämässä monia sairaala- ja hoivamuusikoiden koulutuksia Turun AMK:n Taideakatemian täydennyskoulutuksen kautta. Myös nuorten koulutuksessa on ollut johdatuskursseja sairaalamuusikkouteen. Aiemmin toteutui lisäksi 30 opintopisteen yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus kahtena vuonna.

– Osaajakoulutus tarjoaa mahdollisuuden juurruttaa merkityksellinen lisäpolku muusikon ammattilaisuuteen. Opiskelijat ovat kokeneita muusikoita, jotka nyt perehtyvät muusikon tehtäviin erilaisissa hoiva- ja hoitoympäristöissä. Tällaisille koulutuksille tuntuu olevan tarvetta, Kontu-Korhonen kertoo. 

Turkulaislähtöiselle musiikin monipuoliselle toimijalle, musiikin maisteri Sampo Lassilalle koulutus on ollut hyvin avartava matka ihmisten kohtaamiseen uudellakin tavalla musiikin avulla.

– Vaikka takanani on jo pitkä ura sinfoniaorkesterin muusikkona sekä vapaan kentän puolella maailmanmusiikin, nykymusiikin ja jazzin saroilla, tämä koulutus on antanut työkaluja uuteen, herkkään tapaan luoda ja jakaa hyvinvointia musiikin avulla, Lassila kertoo. 

Freelancer-muusikko Henna Nieminen on koulutukseltaan muusikko (AMK) ja kulttuurituottaja (YAMK).  Hänelle osaajakoulutus on ollut mielenkiintoinen ja inspiroiva.

– Koen, että olen löytänyt uusia värisävyjä, herkkyyttä ja uutta näkökulmaa musiikin tekemiseen. Olen kiitollinen, että minun oli mahdollista osallistua tähän koulutukseen. Hyvä yhteys ja verkostoituminen opiskelijaystävien kanssa on ollut merkityksellistä, Nieminen iloitsee. 

Koulutus on antanut hänelle tietoa ja konkreettisia työkaluja työskentelyyn.

– Tärkeäksi koulutuksessa osoittautuivat potilashuoneisiin ”sisääntuloharjoitukset”. Ilman näitä kokemuksia olisi ollut paljon haastavampaa lähteä työharjoitteluun. Erityisesti pidän siitä, että olen saanut lisää ymmärrystä musiikin hyvinvointivaikutuksista, joiden ymmärtäminen tekee mielestäni työskentelystä entistäkin merkityksellisempää, Henna Nieminen kertoo. 

Kulttuurihyvinvoinnissa merkittäviä mahdollisuuksia

Sampo Lassilan mukaan muusikon työ on usein melko kaukana yleisöstä: soitetaan parrasvaloissa, usein lavavalojen takia ei juuri edes näe yleisöä. Tai mennään vaikkapa hoivakotiin hieman kiireellä soittamaan puoli tuntia hauraille ihmisille, jotka eivät ehkä edes oikein ehdi ymmärtää mitä tapahtuu.

– Koulutus on avannut ajattelua, jossa elävä musiikki voi olla hyvin hoitava ja lohdullinen kokemus – rauhallinen musiikillinen kohtaaminen ja lahjan anto, joka voi avata kauniita jo unohtuneita muistoja tai antaa lohdullisen hetken vaikeassa tilanteessa ehkä kipujenkin rasittamalle hauraalle ihmiselle, Lassila sanoo. 

Koulutuksessa on myös perehdytty kulttuurihyvinvoinnin käsitteeseen ja sen varsin monimuotoiseen ilmenemiseen nyky-yhteiskunnassa. Sampo Lassila kertoo, että hänen tavallisissa työympäristöissään kulttuurihyvinvoinnin käsite on edelleen jossain määrin harmaata aluetta, jossa toimitaan, mutta ei todellisuudessa ymmärretä ilmiön laajuutta ja merkittäviä mahdollisuuksia tulevaisuudessa esimerkiksi kulttuurialojen julkisen rahoituksen perusteluissa.

– Kulttuurihyvinvointi on laaja, monialainen kokonaisuus, josta meillä on ylempään AMK-tutkintoon johtava sote- ja kulttuurialojen yhteinen Master School -koulutus. Meille on kertynyt tältä alalta paljon osaamista ja tutkittua tietoa, josta oli hyvä ammentaa myös tähän muusikoiden osaajakoulutukseen, Uli Kontu-Korhonen toteaa.

Uusia ympäristöjä työskentelylle

Katriina Rainiolle ovat yllättäen tässä vaiheessa eniten käytössä olleet opit muusikontyön tuotteistuksen ja markkinoinnin kokonaisuudesta. 

– Tämä liittyy vahvasti siihen, että sairaala- ja hoivamuusikon työtä otetaan erittäin mielellään ja innostuneena vastaan, jos siihen on ensin saanut hankittua rahoituksen.

Iso muutos on tapahtunut myös sisäisesti. Rainio huomaa katsovansa aivan tavallista työpäiväänsä hieman uudesta näkökulmasta pohtiessaan, miten avata työn eri vaiheita sitä ulkopuolelta tarkkailevalle. Esiintyvän soittajan, viulunsoitonopettajan sekä sairaala- ja hoivamuusikon työtä yhdistää kohtaaminen ja vuorovaikutus, ainutlaatuiseen yhteiseen hetkeen pysähtymisen taito. 

Katriina Rainio toivoo tämän koulutuksen jälkeen työllistyvänsä useammin myös sairaala- ja hoivamuusikon roolissa perinteisten soitonopettajan ja soittajan töiden lisäksi. Hän korostaa, että olisi hienoa, jos musiikin hyvää tekevät vaikutukset tosiaankin saataisiin tuotua jokaisen halukkaan luokse ihan valtakunnallisestikin. 

– On totta, että hoivamuusikon vierailuille ja muille kulttuurihyvinvoinnin palveluille on aika vaikea antaa sellaista euromääräistä ”säästettyä summaa” sinne ennaltaehkäisevien tai kuntouttavien palvelujen sarakkeeseen. Toivoisin kuitenkin, että muutoksen tuulet puhaltaisivat tässä nyt positiivisesti. 

Henna Nieminen on vieraillut ala-asteikäisestä saakka paikallisilla hoivakodeilla, ja tämä työskentely tulee jatkumaan. Tavoitteena on yrittää laajentaa omaa roolia musiikin esittäjästä osallistavaan musisointiin hoivayhteisöissä. 

– Nyt työharjoittelun myötä olen löytänyt uusia ympäristöjä työskennellä sairaala- ja hoivamuusikkona. Tällä hetkellä näköpiirissä on todennäköisesti mahdollisuus saada jatkaa sairaalan työharjoittelupaikassani ihan virallisesti työskentelevänä sairaalamuusikkona. Haluaisin myös jatkossa syventää sairaala- ja hoivamuusikon osaamistani opintojen parissa, Henna Nieminen toivoo. 

Luottamusta vaikeisiinkin tilanteisiin

Sampo Lassila on saanut työparinsa Krista Jäänsolan kanssa työskennellä sairaalan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osastoilla sekä muistisairaiden parissa. Nämä, käytännön neuvoilla, ajatuksilla ja harjoitteilla pohjustetut työskentelyjaksot sekä kokemusten jakaminen opiskelutovereiden kanssa ovat antaneet vahvaa pohjaa ja luottamusta sairaala- ja hoivamuusikon työn hallitsemiseen. 

– Työssä kuitenkin väistämättä joutuu kohtaamaan vaikeitakin ja hyvin hienovaraista osaamista vaativia tilanteita, Sampo Lassila pohtii.

Lassilan omalla kohdalla näyttää lupaavasti siltä, että työ sairaalaympäristössä voisi jatkua työparin kanssa säännöllisenä sivutyönä syksystä lähtien, edellyttäen että työn rahoitus onnistuu. Rahoituksen löytyminen tuntuukin olevan alan kehityksen suurin hidaste tai jopa este.

Jokainen sairaala- ja hoivamuusikko tekee työtään hyvin vahvasti omista lähtökohdistaan, käyttäen työssään omia vahvuuksiaan. Sampo Lassilan sanoin hienovarainen, hallittu ja tulkinnallisesti vahva, kohtaava musisointi voi tavoittaa ihmisen poikkeuksellisella koskettavuudella – muistamattomuuden tai sairauden muurin takaakin. Silloinkin, kun sanoja ei enää ole.

Artikkeli on julkaistu 9.4. 2024 aiemmalla turkuamk.fi-sivustolla.