Kemikaalit tutuiksi kunnissa

Turun ammattikorkeakoulu auttaa julkisia organisaatioita tiedostamaan kemikaalialtistuksen ongelmia.

Teksti: Siiri Welling

Kemikaaleja on kaikkialla ympärillämme. Ne voivat olla luonnossa esiintyviä tai synteettisiä, ihmisen valmistamia. Myös luonnollisia kemikaaleja voidaan valmistaa synteettisesti. Ympäristössämme esiintyvistä kemikaaleista suuri osa on elämälle välttämättömiä ja turvallisia, mutta osa on haitallisia terveydellemme ja ympäristöllemme. Kuluttajat ja organisaatiot voivat vaikuttaa kemikaalikuormitukseen ostokäyttäytymisellä.

Julkinen sektori tekee Suomessa hankintoja vuosittain peräti 45 miljardilla eurolla. Koko EU-tasolla hankintoihin käytetään vuodessa noin 1,8 biljoonaa euroa. Juuri tuote- tai palveluhankintoja tehdessä tarvitsee julkinen sektori tietoa kemikaaleista. Kansainvälinen ja Tukholman kaupungin koordinoima ChemClimCircle-projektin tarkoituksena on lisätä kuntien hankintaosaamista haitallisiin aineisiin liittyen. 

– Projektissa hankintoja tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: niiden sisältämien haitallisten kemikaalien näkökulmasta ja kiertotalouden ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Esimerkiksi kalustehankinnoissa pyritään löytämään tasapaino näiden välillä: pyrimme löytämään kemikaalikuormaltaan turvallisia kalusteita, jotka ovat pitkäikäisiä tai joita on mahdollista kierrättää myöhemmin materiaalien osalta. Siten vähennämme kiertotalouden periaatteiden mukaisesti kaatopaikalle menevän jätteen määrää ja pienennämme ympäristön kemikaalikuormitusta ja ihmisten altistusta, selventää projektipäällikkö ja lehtori Hannamaria Yliruusi Turun ammattikorkeakoulusta. 

Lelut tarkempaan syyniin

Kemikaalikuormitukseen kiinnitetään jo nyt huomiota varhaiskasvatuksen puolella. Vuonna 2020 Sosiaali- ja terveysministeriö, Ympäristöministeriö, Helsingin, Tampereen ja Vantaan kaupungit sekä hankintaorganisaatiot Tuomi Logistiikka Oy ja Monetra Oulu Oy allekirjoittivat vapaaehtoisen green deal-sopimuksen, jonka avulla vähennetään julkisten hankintojen kautta lasten altistumista haitallisille aineille varhaiskasvatuksen ympäristössä. Sopimuksen tavoitteena on vähentää erityisesti tarpeettomien antimikrobisten aineiden, hajusteiden ja väriaineiden käyttöä. Sopimustahot ovat sopineet, että lelu- ja lastenhoitotarvikehankinnoissa sovelletaan vieläkin tiukempia kemikaalirajoituksia. Turun ammattikorkeakoulu on ollut mukana kehittämässä hankintakriteeristöä ja kouluttanut varhaiskasvatuksen hankintoja tekeviä henkilöitä. 

– Olemme työskennelleet esimerkiksi lelujen ja kalusteiden parissa. Lelut ovat tuoteryhmänä hyvin vaikea, sillä toimitusketjut ovat pitkiä ja niitä tulee paljon EU:n ulkopuolelta. Kalusteissa taas yhdistyvät monet eri materiaalit, sanoo Yliruusi.

Suomessa on voimassa sekä kansallinen että EU:n kemikaalilainsäädäntö. REACH-asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista koskee lähes kaikkia kemikaaleja. Sen nojalla on myös kielletty tai rajoitettu monien kemikaalien käyttöä, valmistusta ja markkinoille asettamista. Globaalista näkökulmasta tarkasteltuna EU:n kemikaalilainsäädäntö on edistyksellinen. Kun haitallisista aineista johtuvia riskejä haluaan vähentää, on lainsäädäntö kuitenkin hidas ja kankea. Kemikaaleihin keskittyvien projektien tarkoituksena on lisätä tietoisuutta entisestään ja ylittää kemikaalisäätelyn asettamat vaatimukset. Samalla kehitetään toimintatapoja, joilla samaa voidaan vaatia yrityksiltäkin.  

Yliruusi muistuttaa, että Euroopan safety gate-järjestelmässä vaarallisille tuotteille oli vuosien 2020–2022 aikana tehty yhteensä 470 ilmoitusta leluista. Erityisesti muoviset hahmot, liimat, meikit ja kasvomaalit ovat olleet ongelmana. Nykyisellään alle 3-vuotiaiden leluissa on esimerkiksi joidenkin haitallisten kemikaalien suhteen tiukemmat kriteerit kuin yli 3-vuotiaiden leluissa, mutta green deal-sopimuksella halutaan yhtä tiukat kemikaalikriteeristöt kaikkiin varhaiskasvatukseen hankittaviin leluihin ja leikkivälineisiin. 

– Eiväthän ne lapset sitä katso, että onko tämä lelu sopiva alle 3-vuotiaalle vai ei. Siksi tiukempaa kriteeristöä tarvitaan, jatkaa Yliruusi. 

Ekotukihenkilöille koulutusta

ChemClimCirclen lisäksi Turun ammattikorkeakoulu on mukana LIFEChemBee-projektissa , jota koordinoi Baltic Environmental Forum Germany. Tässäkin projektissa on tarkoitus lisätä Euroopan kuluttajien kemikaalien ja haitallisten aineiden tietoisuutta, mutta Suomessa kohderyhmänä ovat ekotukihenkilöt ja hanketoiminta tähtää heidän kouluttamiseensa. 

Ekotuki on Helsingin kaupungin vuonna 2006 kehittämä toimintamalli, jonka puitteissa julkisten organisaatioiden, kuten kuntien ja hyvinvointialueiden, henkilöitä on koulutettu ymmärtämään ympäristönäkökulmia ja tuomaan niitä esille omalla työpaikallaan. Ekotukihenkilö voi antaa kunnalle vinkkejä esimerkiksi energiansäästöön liittyen. Ekotukitoiminta on siis arjen ympäristötyötä, ja sen avulla voidaan jalkauttaa organisaation strategiat ja ympäristöpolitiikka ruohonjuuritason toiminnaksi ja käytännöksi. Myös Turun kaupunki on mukana ekotukitoiminnassa. 

– Toistaiseksi ekotukitoiminnassa kemikaalinäkökulma on jäänyt muun muassa ilmastonmuutoksen torjunnan varjoon. Tähän Turun ammattikorkeakoulu on kehittänyt Turun ja Helsingin kanssa koulutuspaketin. Nyt alkaneessa hankkeessa koulutuspakettia laajennetaan ja sen hyödyntämistä ekotukitoiminnassa edistetään. Ensimmäinen viestintäkampanja alkaa ekotukikanavalla lokakuun lopussa. Kampanjaan on tuotettu materiaaleja ekotukihenkilöille oman työympäristön kemikaalialtistuksen arvioimiseen. ChemBee-projektissa pyrimme myös viemään ekotukitoimintaa Kreikkaan ja Ranskaan, sanoo Yliruusi. 

Rakennusmateriaalien kemikaalikuormitus syyniin

Omatoimiset remppaajat voivat altistua erilaisille liuottimille ja maaleille, mutta luontokaan ei säästy kemikaaleilta. NonHazCity 3-hanke pyrkii lisäämään julkisten organisaatioiden tietämystä rakennusmateriaalien sisältämistä kemikaaleista ja tutkii samalla, miten jo valmistuneista rakennuksista pääsee kemikaaleja luontoon. 

– Ensisijaisesti kehitämme kunnan hankintaprosessia rakennusprojektien ja valittavien materiaalien suhteen. Kunta on kuitenkin merkittävä tekijä esimerkiksi päiväkotien rakennuttajana. Tätä teemme Helsingin kanssa. Turussa puolestaan tutkimme uusia rakennusalueita ja sitä, kuinka paljon eri rakennusmateriaaleista pääsee haitallisia kemikaaleja luontoon sadevesien huuhtomana, sanoo Yliruusi. 

Käytännössä esimerkiksi jo valmistuneesta julkisivusta voi liueta sateen mukana luontoon haitallisia kemikaaleja. Toistaiseksi kukaan ei tosin tiedä, kuinka suuria määriä ja millaisia kemikaaleja voi tällä tavoin päätyä luontoon ja vesistöihin. 

– Lisäksi on kiinnostavaa selvittää eri rakennusmateriaalien kemikaalikuormaa ylipäätään. Miten eri tavalla esimerkiksi puurakenteet ja betonirakenteet kuormittavat ympäristöä. 

Turun AMK:ssa projekteja vetää Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmä.

Artikkeli on julkaistu 31.5.2024 aiemmalla turkuamk.fi-sivustolla.

Tutustu tutkimukseen