Historia kohtaa tulevaisuuden EduCityssä

Kupittaan kampuksen uudisrakennuksen EduCityn neuvottelu- ja ryhmätyötiloja on nimetty Kupittaan alueen historiasta löytyvien henkilöiden ja asioiden mukaan. Näin historia kohtaa tulevaisuuden, kun opiskelijat tutustuvat opasteiden tarinoiden kautta alueen vaikuttajahahmoihin ja tapahtumiin.

Alueen historiaa on pyynnöstämme selvittänyt historiantutkija Veli Pekka Toropainen. Hän kokosi myös ”Vuosisatojen Kupittaa” -tiivistelmän, josta saa hyvän yleiskäsityksen alueen historiasta.

Vuosisatojen Kupittaa

1100

Kupittaa mainitaan paikkana, jossa perimätiedon mukaan Pyhän Eerikin ja Pyhän Henrikin tekemän ristiretken aikana piispa Henrik kastoi suomalaisia kristinuskoon Kupittaan lähteellä.

1500

Kupittaasta tuli kahden taistelun tai kahakan näyttämö, kun tanskalaiset valloittajat karkotettiin Suomesta ja Vaasa-kuninkaiden välillä käytiin valtataisteluja. Kupittaa näki rauhanomaisempiakin mittelöitä: Turun linnaa isännöinyt Juhana-herttua määräsi voutinsa rakentamaan sinne hovilleen turnajaiskentän.

1600

Kruunu lahjoitti Kupittaan alueen Turun kaupungille. Se jaettiin palstoiksi eli plantaaseiksi, joita kaupungin porvaristo saattoi vuokrata viljelykseen ja karjansa laitumeksi. Alueen tupakkaviljelmät tuottivat runsaasti raaka-ainetta mällin valmistamiseen.

Kupittaa toimi jo 1600-luvulla kaupunkilaisten virkistyspaikkana varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella. Myös Turun Akatemian opiskelijat vaelsivat sinne Floran päivänä juodakseen runsaasti viiniä ja snapseja sekä juhliakseen kevään tuloa.

Kupittaan terveyslähteen veden hyvää tekevä vaikutus ymmärrettiin 1600-luvun lopulla.

1800

Kupittaan lähteen kaivonjuonti, kuten veden nauttimista kutsuttiin, eli kukoistustaan. Vettä myytiin myös muualle pullotettuna, joten Kupittaan veden arvostus levisi laajalle.

Kupittaalle rakennettiin oletettavasti maan ensimmäinen julkiseen käyttöön kaupunkilaisille tarkoitettu puisto. Palstoille rakennettiin huviloita. Niihin sijoittui ravintoloita, joissa järjestettiin päivällisiä sekä sirkus- ja valonäytäntöjä. Kupittaasta tuli turkulaisten huvittelukeidas, jonka ravintolat houkuttelivat eksoottisilla puutarhoillaan ja nimillään. Alueelta löytyi esimerkiksi Alhambra.

Maan ensimmäinen puutarhakoulu sekä kauppapuutarhoja toimi Kupittaalla 1900-luvulle saakka. Kupittaan kylpylätoiminta päättyi 1885, kun vanhin kylpylärakennus paloi, toinen huutokaupattiin ja myöhemmin purettiin. 

1900

Kylpylän juhlasali säilyi käyttämättömänä talvisotaan asti, jolloin se paloi. Jäljelle jäi kahdeksankulmainen lähdepaviljonki, joka seisoo nykyään Kupittaan maauimalaa vierustavan kentän kupeessa.

1900-luku toi Kupittaalle uutta toimintaa raviradan, Turun ensimmäisen maauimalan, lintulammikon sekä urheilupaikkojen myötä.

Tarinat tilojen nimien takana

Pyhä Henrik (1100-luku). Suomen ensimmäisenä piispana mainittu Henrik kastoi legendan mukaan suomalaisia pakanoita kristinuskoon Kupittaan lähteellä Ruotsin kuninkaan Eerikin kanssa tekemällään ristiretkellä.

Kaarle Herttua (1550−1611). Kaappasi vallan veljenpojaltaan Sigismundilta, joka oli Ruotsin ja Puolan kuningas. Hallitsi nimellä Kaarle IX. Kävi syyskuun 1597 alussa Kupittaan lähteen luona taistelun suomalaisia Sigismundille uskollisia joukkoja vastaan ja ajoi heidät pakosalle.

Erik Fleming (1487−1548). Suomen merkittävimpiä aatelismiehiä ja kuningas Kustaa Vaasan luottomies. Kun tanskalaiset olivat vallanneet Turun, heillä oli puolustusasema Kupittaalla. Flemingin veljekset karkottivat vuonna 1523 tanskalaiset tästä asemasta Turun linnaan.

Ivar Fleming (noin 1490−1548). Johti veljensä Erik Flemingin kanssa sotajoukkoja, jotka karkottivat tanskalaisen valloittajan leiristään Kupittaalta vuonna 1523. Taistelu oli osa tapahtumia, jotka johtivat Ruotsin itsenäistymiseen pohjoismaisesta valtioliitosta.

Elias Tillandz (1640−1693). Suomen kasvitieteen isä ja Turun Akatemian ensimmäinen varsinaisen lääketieteellisen koulutuksen saanut professori. Hän tutki Kupittaan lähteen veden lääkinnällistä merkitystä ja rakennutti paikalle kaivohuoneen veden nauttimista varten.

Johannes Ekelund (1712/1713−1746). Ensimmäinen Turun akatemian lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistunut lääkäri ja lääketieteen tohtori. Hänen väitöksensä aiheena oli ”Examen Chymico-Medicum fontis soterii Kuppisensis”. Siinä kuvattiin Kupittaan terveyslähteen veden ominaisuuksia sekä sairauksia, joiden hoidossa vettä oli menestyksellä käytetty.

Josef Bremer (1743−1814). Turkulainen kauppias ja ruukinomistaja. Bremer oli osakkaana vuonna 1763 Kupittaalle perustetussa tiilitehtaassa, jonka raaka-aine saatiin tältä alueelta. Tiiliruukki oli vuosina 1921−1969 toimineen Kupittaan Saven edeltäjä.

Matias Augustin (1746−1808). Aikansa rikkaimpia kauppiaita Turussa. Augustin oli osakkaana vuonna 1763 perustetussa Kupittaan tiilitehtaassa. Ruukki työllisti 20 henkeä, ja esimerkiksi vuonna 1770 se tuotti kattotiiliä 48 000 kappaletta ja muuritiiliä 101 500 kappaletta.

Carl Christian Böcker (1786−1841). Suomen Talousseuran pitkäaikainen, toimintaa kehittänyt sihteeri. Böcker edisti myös muun muassa perunanviljelyä Suomessa ja vuokrasi Kupittaalta maata viljelyyn. Nykyisen siirtolapuutarhan seutua kutsuttiin Böckerin Kupittaaksi.

Evert Julius Bonsdorff (1810−1898). Arkkiatri ja aikansa merkittävimpiä lääkäreitä Suomessa. Bonsdorff toimi vuodesta 1853 Kupittaan terveyslähteen esimiehenä. Hän korosti vesiparannusta muun hoidon osana, mutta kritisoi pelkkään vesihoitoon uskovia fanaatikkoja.

Frans Wilhelm Avellan (1813−1878). Lääketieteen ja kirurgian tohtori, Turun kaupunginlääkäri, professori. Avellan toimi Kupittaan terveyslähteen johtajana vuosina 1846−1853. Oli myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen vuosina 1855−1878.

Lovisa Almberg. Ruotsalaissyntyinen ravintoloitsija nykyisten Uudenmaantien ja Hippoksentien risteyksen lähellä sijainneessa Ringsbergin huvilassa, myöhemmin Moriabergin huvilassa. Tarjosi majoitusta ja aterioita Kupittaan terveyslähteen vieraille.

Helena Forselius. Jatkoi ravintoloitsijana Ringsbergin huvilassa ravintoloitsija Lovisa Almbergin muutettua ravitsemusliikkeensä kauppias Abraham Kingelinin Moriabergin huvilaan 1830-luvun lopulla. Ringsbergin huvila, joka tunnettiin myös ilotalona, paloi poroksi vuonna 1880.

Katri Tätilä (1905-1980). Turkulainen Katri Tätilä oli yksi keskeisistä toisen maailmansodan jälkeisen ajan suomalaisista naistaiteilijoista. Maalaustaiteen ja graafisen tuotantonsa ohella hän toteutti monumentaaliteoksia ja käytti taitojaan Kupittaan Saviosakeyhtiön keramiikkaosaston suunnittelijana.

Kerttu Suvanto-Vaajakallio (1906-1939). Keraamikko Kerttu Suvanto-Vaajakallio oli lahjakas muotoilija, joka toimi vuodesta 1933 Kupittaan Saviosakeyhtiön suunnittelijana. Hänen tunnetuimmaksi esineekseen on noussut norsu, jota tuotettiin eri kokoisena ja värisenä. Näitä ”Onnen norsuja” myytiin ympäri maailman. Tunnettuja ovat myös hänen suunnittelemansa seinälautaset, joissa on kasvot korkokuvina.

Lyyli Maria Koponen (os. Kortelainen). Lyyli Koponen oli vuonna 1921 perustetun Kupittaan Saviosakeyhtiön omistaneen toimitusjohtaja Kaarlo T. H. Koposen (1887-1946) puoliso. Myös viisi heidän poikaansa päätyi saman yhtiön johtajiksi. Äiti Lyyli oli perheen vahva tuki ja omisti 28 % yhtiön osakkeista. Yhtiön toiminta Kupittaalla päättyi vuonna 1965.

Marjukka Pääkkönen-Paasivirta. Kun Kupittaan Saviosakeyhtiö eli taideteollista kultakauttaan 1950-luvulla, kuului sen keramiikkaesineiden suunnittelijoiden kaartiin Marjukka Pääkkönen-Paasivirta, josta tuli 1950-luvulla tehtaan taiteellinen johtaja.

Ringsberg. Huvila ja majatalo Kupittaalla nykyisen Uudenmaan- ja Hippoksentien risteyksen paikkeilla. Kupittaan huvilat oli rakennettu varakkaiden kauppiaiden kaupungilta vuokraamille puutarhapalstoille, ja niihin liittyi puistoja, joissa vieraat saattoivat käyskennellä.

Moriaberg. Kauppaneuvos Abraham Kingelinin omistama majatalo Kupittaalla. Kingelin on Suomen kaupallisen opetuksen uranuurtaja, ja hänen aloitteestaan Turkuun perustettiin maan ensimmäinen kauppakoulu vuonna 1839. Morianvuoreksikin kutsuttu huvila säilyi 1970-luvulle asti.

Dromberg. Huvila ja majatalo Kupittaan puiston ja nykyisen Lemminkäisenkadun läheisyydessä. Ravitsemusliikkeen toiminnan ohella Drombergin villassa järjestettiin huvinäytäntöjä. Kun Turku tuhoutui palossa 1827, pidettiin jumalanpalvelukset aluksi kauppias Drombergin huvilassa.

Maskulin. Kauppias Johan Maskulinin huvila ja majatalo. Kupittaalla toimi 1800-luvulla monia eri tasoisia ravintoloita, jotka tarjosivat mahdollisuuden kahvin juontiin, päivällisiin, ohjelmanumeroihin ja myös alkoholijuomien nauttimiseen.

Hammarbacka. Majatalo ja huvila. Kauppias C.G. Hammar vuokrasi vuosina 1823−1826 palstaa Kupittaalla Uudenmaantien varrella, ja antoi palstalleen nimen Hammarbacka. Hammarbackan mukaan ovat 1930-luvulla syntyneet nimet Hammarinmäki ja Vasaramäki (ruots. Hammarbacka).

Eino-Vakaa (1898−1913). Kupittaan ravirata eli Turun Hippodromi toimi vuosina 1902−1973. Eino-Vakaa oli viipurilaisen liikemiehen Fritz Buttenhoffin omistama suomenhevonen. Suomen ravikuninkaaksi tituleerattu Eino-Vakaa kuoli halvaukseen kesken ravien 1913 Hippodromilla.

Aurinkokylpy. Kupittaan ulkoilmauimala otettiin koekäyttöön vuonna 1909. Kaupunkilaisilla oli mahdollisuus pientä maksua vastaan ottaa aurinkokylpyjä ja virkistäytyä uimalla. Uima-altaita käyttivät myös eri uskonnolliset liikkeet jäsentensä kastamiseen.

Taidon portaiden yläpäästä 2. kerroksesta löytyy työkahvila eli Aurinkokylpy, sekä tornimainen Kaivo.

Kaivo. Kupittaan lähteellä oli jo 1600-luvulla kaivohuonerakennus, jossa käytiin juomassa terveysvettä. ”Kaivonjuonti” jatkui 1900-luvun alkuun. Spitaalisia siirrettiin paikalle rakennettuihin tupiin 1600-luvun lopulla; kaivon veden katsottiin auttavan sairaudessa.

Kaivomestari. Kupittaan terveyslähteellä toimi 1800-luvulta kaivomestari, joka kutsui vieraat lähdevettä nauttimaan kumauttamalla varttitunnin välein suurta messinkikelloa. Vettä tuli juoda tiettyinä aikoina tietty määrä, eikä miten sattui, jotta sen terveysvaikutuksista olisi ollut hyötyä.

Plantaasi. Turun kaupunki vuokrasi puutarhapalstoja eli plantaaseja porvaristolle Kupittaalta 1600-luvulta lähtien. Ravintokasvien lisäksi Kupittaalla viljeltiin suuren kulutuksen vuoksi tupakkaa. Vuonna 1781 satona saatiin runsaat 64 000 kiloa tupakanlehtiä.

Åbö. Nimimerkki ”Wannas” kirjoitti 29.3.1914 Uudessa Aurassa seuraavaa: ”Åbö? Mitä se on? Åbo = Turku. Åbö = Turku Itäinen = Turkit. Åbö on asemain lennätinmiesten huuto, joka merkitsee ’Turku Itäinen’. Jos asemain herrain yleisempänä virkakielenä olisi suomi niin huuto kuuluisi: Turkit!”

Krooppi. Kupittaa on ollut koko Turun alueen vesilähde, josta on saatu suurin osa turkulaisten juomavedestä. Kupittaan soisilta mailta lähti kaksi puroa kohti kaupunkia: Krooppi, joka kulki Kerttulinmäkeä pitkin ja Vanhan Suurtorin vierestä Aurajokeen, sekä Sikaoja, joka johti jokeen Sotalaistenmäen reunaa pitkin.

Artikkeli on julkaistu aiemmalla turkuamk.fi-sivustolla 2.9.2021.