Sisukkaasti äärirajoilla – Eemeli Huhta haastaa itsensä polkupyörän selässä
Eemeli Huhta polkee itsensä äärirajoille pitkän matkan pyöräilyssä. Harrastus on vienyt tämän Turun AMK:n projektikoordinaattorin matkalle omaan itseen. Yksinäiset kilometrit Suomen maanteillä antavat mahdollisuuden koetella omaa mielenlujuutta ja sinnikkyyttä.
Teksti: Mari Loikkanen
Miltä kuulostaisi pikku pyöräretki Turusta Kokkolaan? Matkaa noin 600 kilometriä ja matkaehtoina muutamat rajoitteet: liikkeessä on pysyttävä mahdollisimman paljon, että on perillä 40 tunnin kuluessa eikä ajaessa saa vastaanottaa minkäänlaista huoltoapua tai matkaneuvoja tutuilta. Julkisia palveluja saa käyttää, mutta muutoin olet täysin omillasi.
Pitkän matkan pyöräilyä harrastava Eemeli Huhta, 34, ottaa haasteen mielellään vastaan, eikä tunnu paljon missään. Hän on itse asiassa pyöräillyt kyseisen matkan ja monia muitakin. Esimerkiksi 2 000 kilometrin ruskapyöräilyn Turusta Ruotsin Lapin ja Jäämeren kautta Kilpisjärvelle, jolloin hän pääsi maaliin alle seitsemässä vuorokaudessa.
Pitkän matkan pyöräily eli ultra endurance cycling on aivan oma lajinsa. Tavoitteena on pysyä mahdollisimman paljon liikkeessä ja haastaa itsensä äärirajoille. Jokaiselle matkalle on oma aikarajansa.
– Matkalla saa pysähtyä, mutta kello käy koko ajan. Virallisessa randonneur-pyöräilyssä ajat on tarkasti määritelty, esimerkiksi 200 kilometrin matkaan saa käyttää 13,5 tuntia, mutta määräajat voivat vaihdella muissa pyöräilytapahtumissa, Huhta selventää.
Vapauden tunne koukuttaa
Laji tuli hieman varkain osaksi Huhdan elämää. Hän alkoi ensin venyttää arkipyöräilymatkoja ja ne kasvoivat pikkuhiljaa.
– Sitten kokeilin omatoimisesti, pystynkö pyöräilemään 200 kilometriä vaaditussa ajassa. Ensimmäisen kerran, kun pyöräilin 400 kilometriä aikarajana 27 tuntia, totesin, että tämä oli sitten viimeinen kerta.
Laji oli kuitenkin koukuttava. Reitit suunnitellaan etukäteen ja matkalle määritellään tarkastuspisteitä, joissa käynti tulee todistaa. Huhta valitsee yleensä reitit sen mukaan, missä muutenkin haluaisi käydä.
Pyöräillessä vapauden tunne on hurmaava. Pää tyhjenee arkisista rutiineista ja jäljelle jää vain itse suoritus.
– Matkalla ylimääräiset asiat karsiutuvat pois. Lisäksi pyörän selästä näkee ja havainnoi maisemia aivan eri tavalla kuin auton kyydistä.
Huhdan mukaan erityinen viehätys tulee siitä, että pyöräilijä tulee koetelleeksi mielenlujuuttaan ja joutuu tulemaan toimeen ihan vain itsensä ja oman mentaalipuolensa kanssa. Polkijalla on edessään loputtomat kilometrit luonnon äärellä – ja täysin yksin ilman muiden apua.
Sääntöjen mukaan edes sukulaisille ei saa pysähtyä yökylään. Toki soittaa saa ja voi vaihtaa pikaiset kuulumiset, mutta pyöräilijää ei saa neuvoa reitissä tai vinkata, että kulman takana häämöttää levähdyspaikka.
Samaan aikaan pyöräilijän tulee oltua luonnon armoilla niin sateessa kuin kylmässä. Huhta tietääkin vinkata, että jos on aivan litimärät sukat, sukan alle kannattaa laittaa kevyet muovipussit, jotta jalka tuntuu lämpimämmältä.
Tietokoneen ääreltä puron varteen
Luonto on yhdistävä tekijä Eemeli Huhdan harrastukselle ja työlle. Huhta työskentelee Turun AMK:n Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmässä projektikoordinaattorina. Tutkimusryhmän toiminta painottuu erityisesti vesiympäristön tilan seurantaan ja vesien suojeluun.
Huhta kuvailee, että hänen työnkuvaansa kuuluvat kaikenlaiset tehtävät aina hulevesikaivossa vesinäytteenotosta korkean tason konferenssiin. Iso osa ajasta menee tutkimus-, kehitys ja innovaatio (TKI) -hankkeissa ja hankeasioiden koordinoimisessa.
– Suurin osa ajasta kuluu nykyään tietokoneen äärellä. Jonkin verran tulee seistyä puron varressa ottamassa näytteitä, Huhta tuumii.
Projektikoordinaattorin töiden lisäksi Huhta opettaa energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoille paikkatiedon perusteita sekä vedenlaadun ja määrän monitorointia. Kuluvana syksynä Huhta opettaa myös tietotekniikkaa aloittaville opiskelijoille.
– Tykkään yhdistää hanke- ja opetustyötä. Koen opettamisen luontevaksi ja pidän vuorovaikutuksesta opettajan ja opiskelijan välillä. On mukava sekä nähdä oppimista että kehittää oppimista, hän kuvailee.
Opetus- ja hanketyö yhdistyvät
Raisiosta kotoisin oleva Huhta muistaa kiinnostuneensa biologiasta ja maantieteestä jo yläasteikäisenä.
– Huomasin jo silloin sen olevan ”se mun juttu”, mutta pystyin kuvittelemaan itseni myös luokanopettajana.
Huhta valmistui iktyonomiksi Turun AMK:n silloisesta kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelmasta vuonna 2011. Opiskeluaikana hän päätyi vesitiimin opiskelija-assistentiksi. Valmistumisen jälkeen hänet palkattiin kenttämestariksi ympäristöpuolen hankkeisiin.
Sitten hän opiskeli Turun yliopistossa biologian ja maantiedon opettajaksi.
– Oli kuitenkin selkeää, että jatkan työssä täällä Turun AMK:ssa, koska nykyisessä työssä pystyn yhdistämään opettamisen ja hanketyön, Huhta kertoo.
Huhta on hyödyntänyt osaamistaan esimerkiksi suunnittelemalla lukiolaisille tutkimuksellisia biologian oppitunteja, joissa he pääsevät ottamaan vesinäytteitä puron varresta osana Turun AMK:n Heawater-hanketta.
Heawater-hankkeessa pyritään parantamaan kaupunkipurojen vedenlaatua. Kaupunkivesissä näkyvät esimerkiksi liikenteen aiheuttamat päästöt, öljyt ja tiesuolat, ja sitä kautta ne päätyvät Itämereen.
– Omalla toiminnalla on merkitystä, jota ei arjen kiireissä tule ajatelleeksi. Vesissä näkyvät päästöt ovat kulutuksen aiheuttamaa. Kaikella on vaikutus: on se sitten fleecepaidan pesu tai autolla ajo, niin arkipäivän toiminnot vaikuttavat ympäristön tilaan, Huhta huomauttaa.
Huhta on vastannut Heawater-hankkeen koulutus- ja opetusmateriaalien tuottamisesta sekä tilaisuuksien järjestämisestä.
Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmällä on käynnissä lukuisia muitakin hankkeita. Yksi niistä on SourceTrack-hanke, jossa selvitetään haitallisten aineiden pitoisuuksia jätevesissä. Huhdan tehtävä on suunnitella, mistä, milloin ja miten näytteitä otetaan, ja huolehtia, että työ tulee tehtyä.
Pieniä onnistumisen tunteita Huhta saa silloin, kun hän huomaa, että jollakin hankkeella on vaikuttavuutta tai tärkeä teema pääsee esille. Palkitsevaa on myös, kun opiskelijaryhmä innostuu tai kokee ahaa-elämyksen.
Polttoaineena pullat ja karkit
Silti jokin vetää miehen myös polkemaan pyörällä 600 kilometriä Turusta Kokkolaan tavoitteena jatkaa samoilla silmillä loppuun saakka. Kyseisen reissun hän heitti kesälomallaan. Yöllä vettä satoi kuin saavista ja sitten tuli kirkasta ja kylmää.
– Harvemmin heinäkuussa on niin kylmä kuin juuri silloin. Heti pysähtyessäni bensa-asemalle levittelin märät vaatteeni patterin päälle ja pääsin lämmittelemään. Siinä kohtaa ei paljon mieti vieraskoreutta.
Pyörämatkoillaan Huhdalla on varusteinaan perustason maantiepyörä, jäykkäpohjaiset lukkopoljinkengät, makuupussi, makuualusta, teltta ja varavirtalähteet. Mukana on myös vaatekerta nukkumiseen sekä kuoritakki ja kerrastopaita. Ylimääräinen on karsittu pois.
Yllättäen ultrapyöräilijän kannattaa unohtaa terveellinen ruokavalio, sillä Huhdan kokemuksen mukaan matkalla parhaana polttoaineena toimivat karkit, sipsit, keksit ja pullat. Yksi tavoite onkin muuttaa kalorit kilometreiksi. Ilman polttoainetta ei pyörä liiku.
– Olen sinnikäs enkä luovuta helposti. Se näkyy myös pitkän matkan pyöräilyssä. Pyörän selässä on vain vapauden tunne ja seikkailu. Ehdin käymään itseni kanssa läpi asioita ihan eri tavalla. Välillä mieli sanoo, että pysähdytään, mutta sitten tietoisuus vastaa, että ollaan juuri hetki aiemmin pysähdytty, Huhta naurahtaa.