Miia Aaltonen tasapainoilee etätyön, etäopintojen ja nelilapsisen perheen korona-arjessa
Enemmän läsnäoloa, omaa ääntä ja arkista kuvaa verkkokoulutuksiin, Miia vinkkaa.
Miia Aaltonen aloitti opiskelut Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolissa tammikuussa 2020. Kehittymishaluinen Miia oli jo pitkään kaivannut uutta osaamista ja innostui sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen Master-koulutuksesta.
–Ehdimme opiskella niin sanotusti normaalisti muutaman kuukauden, kunnes lockdown alkoi. Siitä saakka olemme opiskelleet pääasiassa etänä, hän summaa ensimmäistä opiskeluvuottaan.
Siirtyminen etäaikaan oli Miian uusperheessä yhtä kaoottista kuin monissa muissakin lapsiperheissä. Neljän lapsen etäkoulujen, etätöiden ja omien etäopintojen yhdistäminen ei käynyt käden käänteessä.
Lisähaastetta aiheutti asiantuntijatyö Varsinais-Suomen sovittelutoimistossa.
–Teams oli meille aivan uusi työkalu vielä maaliskuussa 2020. Sovittelutoimisto rakennettiin digitaaliseksi palvelutoimistoksi käytännössä nollasta, Aaltonen kertoo.
Digijäärästä Teams-spesialistiksi
– Olin ennen koronaa lähes teknologiavastainen ihminen, Miia Aaltonen nauraa.
Nyt hän vetää sujuvasti sovittelijoiden verkkokoulutuksia, osallistuu sovittelutoimiston digipalveluiden kehittämiseen ja virtualisoi vapaa-ajallaan nuorten leskien vertaistukiryhmää.
Entisestä digijäärästä onkin tullut Teams-spesialisti, jolla on erityisosaamista verkko-oppimisesta.
– Etäopiskelu on antanut minulle uutta itsevarmuutta digitaidoistani. Omiin aikatauluihinkin etäopiskelu sopii paremmin kuin hyvin, Miia toteaa.
Master Schoolin etäopintojaksot saavatkin häneltä pääosin positiivista palautetta. Kehittämiskohteitakin löytyy.
– Opettajat arkailevat turhaan verkossa. Parhaiten toimivat etäopinnot, jotka tukevat tiimissä oppimista ja vuorovaikutusta. Jos opettaja on vain kasvoton hahmo, joka jakaa itsenäisesti suoritettavia tehtäviä, opiskelumotivaatio laskee taatusti.
Miia haluaa muistuttaa opettajia myös etäajan ohjeistuksesta.
–Tehtävänantoihin kaipaan tuplatsekkausta. Luokkahuoneessa tavoitteet selvitetään keskustellen. Verkossa höttöinen ohjeistus saattaa johtaa alisuoriutumiseen. Oppimisalustalla kaikki eivät ole yhtä rohkeasti kyselemässä, ymmärsikö tehtävänantoa oikein.
Master-opiskelijoilla on resilienssiä kohdata etäajan haasteita
Aaltonen on seurannut huolestuneena keskustelua opiskelijoiden kasvavasta kuormituksesta.
– On selvää, että monilla nuorilla on ihan valtava kaipuu lähioppimiseen ja sosiaalisiin hetkiin kampuksella. Pitkät etäopiskelupäivät yksiössä eivät välttämättä katkea lasten kotiintuloon tai työyhteisön kuulumistenvaihtoon kuten meillä perheellisillä ja työssäkäyvillä opiskelijoilla, hän huomioi.
Koulutuksen järjestäjille Miia esittää toiveen jämptiydestä. Hän nostaa esiin opiskelijoiden moninaisuuden.
–Toisille saattaa sopia se, että tieto hybridi-, läsnä- tai etäopetuksesta vaihtelee opintojaksoittain. Osalle meistä opintojen aikataulu on yksi tärkeä sivujuonne jääkaapinovenlevyisessä mega-aikataulussa, Miia havainnollistaa.
Miia Aaltonen näkee valonpilkahduksia pienissä yhteisöissä.
–Pienryhmätyöskentely mahdollistaa arvokkaat kohtaamiset ja poistaa tehokkaimmin yksinäisyyttä. Mielestäni ison korkeakoulukoneiston tulisi kehittää uusia ideoita siihen, miten pienyhteisöjen syntyä voitaisiin tukea paremmin.