Tuore tutkimus: Puhemelu kohottaa stressihormonitasoa

Toimistoissa on havaittu, että tarpeeton melu, erityisesti puhemelu, on suurin tyytymättömyyttä aiheuttava tekijä. Aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että puhemelu heikentää työtehokkuutta, jos työtehtävä on keskittymistä vaativa. Puhemelu on siis kuormitustekijä mutta puhemelun vaikutuksia elintoimintoihin ei kuitenkaan ole tutkittu. Tähän on syynä se, että tutkimus vaatii suuria panostuksia ja usean eri tieteenalan yhteistyötä. 

Puhemelun vaikutusten tutkimiseksi Turun ammattikorkeakoulussa toteutettiin laboratoriokoe, jossa yksi ryhmä työskenteli hiljaisuudessa ja toinen puheäänen aikana. Äänille altistuttiin noin 50 minuuttia. Kokeen aikana tutkittavat tekivät erilaisia työmuistitehtäviä, joissa suoriutumista myös mitattiin. Lisäksi tutkittavilta mitattiin kehon stressimuutoksia, tässä tapauksessa sykeväliä ja stressihormonipitoisuuksia verestä. Tehtävien välillä tiedusteltiin kokemuksia ääniympäristöstä ja sen kuormittavuudesta. 

Puheääni koettiin merkitsevästi häiritsevämmäksi ja kuormittavammaksi ääniympäristöksi kuin hiljaisuus. Lisäksi työsuoriutuminen oli puheäänen aikana heikompaa. Tällaista osattiin odottaa ryhmän entisten tutkimusten pohjalta. Täysin uutena tuloksena havaittiin, että veren stressihormonitasot ja sykevälivaihtelu osoittivat puheäänen aikana korkeampaa stressiä kuin hiljaisuuden aikana. Tämä on kokonaan uutta tietoa. - Tämän tiedon tulisi vaikuttaa siihen, miten meluun suhtaudutaan työpaikolla, kertoo tutkimusta vetänyt psykologian tohtori, erikoistutkija Jenni Radun.

Jatkuva stressi voi johtaa vakavampiin terveyshaittoihin. Esimerkiksi Norjassa havaittiin laajassa väestötutkimuksessa, että jaetuissa toimistohuoneissa ja avotoimistoissa työskentelevillä on suurempi riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle kuin niillä, jotka työskentelevät yhden hengen huoneissa. - Nämä ovat syitä, minkä vuoksi melua tulisi torjua ja tarpeetonta altistumista tulisi pyrkiä minimoimaan, Radun painottaa. 

Tutkimus oli osa julkisrahoitteista Anojanssi-projektia, jota rahoittivat Business Finland, ministeriöt (YM ja STM), sekä useat yritykset ja yhdistykset. 

Tutkimukseen osallistui 40 tutkittavaa. Puheääni esitettiin normaalilla puheäänen voimakkuudella, joka on 65 desibeliä. Hiljaisuuden aikana taso oli 35 desibeliä, joka vastaa ilmanvaihdon äänitasoa. Tutkimuksen toteutti Turun ammattikorkeakoulu. Tutkimuksessa kerätyt verinäytteet analysoivat Turun yliopisto ja Tykslab. 
Aikaisemmin ei ole tehty vastaavaa tutkimusta puhemelun fysiologisista vaikutuksista. Tutkimus tulee saamaan kansainvälisesti laajan huomion. Tulokset on julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä Indoor Air. Julkaisun osoite on: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/ina.12733 .