Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 6.2.2017
Otto-Ville Väätäisen näyttely Siellä missä mikään ei ole ikuista -näyttely kertoo muutoksesta.

Näyttely, joka sinun täytyy nähdä useammin kuin kerran

Siellä missä mikään ei ole ikuista -näyttelyn massiivinen teos koristaa konserttitalon Vino-gallerian seinää lattiasta kattoon. Taideakatemian opettaja ja valokuvataitelija Otto-Ville Väätäinen on luonut tilaan teoksen, joka on jatkuvassa muutoksessa viiden kuukauden ajan.

Teksti: Anniina Virtanen
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Konserttitalon Vino-galleriassa on toukokuuhun asti Siellä missä mikään ei ole ikuista -näyttely. Turun filharmonisen orkesterin kevätkauden teemana on Change 2017, eli muutos.

Tähän teemaan tukeutuen Otto-Ville Väätäinen loi valokuvailluusion Vino-gallerian seinälle. Muutos teemana on lähellä hänen ajatuksiaan. Teoksella valokuvataiteilija pohtii muistia ja mielikuvia sekä niiden muutosta. Väätäinen tutkii kuvan, kokemuksen, toden ja muistikuvan välisiä suhteita teoksen avulla.

Teos elää koko näyttelyn ajan

– Näyttelyn nimi viittaa ihmiselämään tai muistiin. Ajatukset muuttuvat riippuen kontekstista. Teoksen takana on hyvin paljon omaa filosofiaa, Väätäinen summaa.

Koska näyttelyn teemana on muutos, ei teoskaan ole pysyvä koko esilläoloaikaansa. Ensimmäinen muutos teokseen tapahtui kaksi viikkoa näyttelyn avajaisten jälkeen. Väätäinen ei itsekään tiedä, millainen teoksesta lopulta tulee.

– Työskentelyni on prosessinomaista. Teos muuttuu ja elää koko näyttelyn ajan saaden uusia muotoja uusien elementtien kautta, taiteilija kuvailee.

Teoskokonaisuuden ensimmäinen elementti oli noin 24 metriä pitkä teos, joka peittää koko seinän. Nyt sen päälle on ripustettu kehystettyjä valokuvia ja viime keskiviikkona Väätäinen muokkasi teosta lisää. Hänen tarkoituksenaan on työstää teosta viikoittain.

Väätäinen opettaa, valokuvaa, opiskelee ja taiteilee

Taiteilun lisäksi Otto-Ville Väätäinen opettaa Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa valokuvausta ja toimii valokuvaajana esimerkiksi Turun kaupunginteatterilla. Tämän lisäksi hän opiskelee Aalto-yliopistossa valokuvaustaiteen maisteriksi.

– Eri työt ruokkivat toinen toisiaan. Nautin joka osa-alueesta. Koen itseni valokuvataiteilijaksi. Siitä minä tulen, mutten tiedä, mihin olen menossa. Sen tiedän, etten todennäköisesti tule maalaamaan tai piirtämään perinteisin keinoin, hän naurahtaa.

Vino-galleriassa esillä olevassa teoksessa Väätäinen ei käytä perinteisiä menetelmiä. Teos on enemmänkin kuva-manipulaatio tai illuusio, eikä valokuvateos ole paperilla, vaan tapetilla.

Väätäinen esiintyy valokuvissa itse. Teoksessa on useampi omakuva ja niitä on monta päällekäin. Lisäksi Väätäinen on kirjaillut kävelyliuskan kaiteeseen teoksen alapuolelle tekstiä. Teos on niin suuri, että sitä on tarkasteltava etäältä, mutta teksti on niin pientä, että se on pakko lukea lähietäisyydeltä. Monelta ohikulkijalta teksti saattaa jäädä huomaamatta, mutta ne avaavat teoksen sanomaa.

Väätäinen odottaa jo näyttelyn viimeistä muutosta – sitä hetkeä, kun teos revitään irti seinästä.

– On mielenkiintoista tarkastella, missä muutos tapahtuu, kuten yleensäkin asiat maailmassa. Millainen jälki tästäkin jää, valokuvataiteilija pohtii.