Hybridi työtapa on muotoutumassa Covid-19 pandemian aikaisen etätyövaiheen jälkeiseksi tavaksi organisoida yritysten ja organisaatioiden työtä. Sen vuoksi käsitykset siitä, mitä kaikkea se mahdollistaa tai mitä sudenkuoppia se sisältää, ovat erilaisia ja yhteinen näkemys on vasta syntymässä (Eurofund 2023). Yleisesti hybridityöllä tarkoitetaan aikaan ja paikkaan sitomatonta työtä, jota tehdään tilanteen ja tarkoituksen mukaan oman tai muun organisaation tiloissa, kotona tai muissa vastaavissa yksityisissä tiloissa, kulkuvälineissä tai julkisissa tiloissa (Koroma ym. 2014; Nenonen ym. 2019; Vartiainen & Hyrkkänen 2010). Hybridityö vaatii työntekijää kantamaan vastuuta tuloksellisuudesta, työnsä kehittämisestä ja uuden oppimisesta. Hybridityössä teknologiat tukevat tiimien työskentelyä ja lisäävät tavoitettavuutta, kommunikaatiota ja yhteistyötä. Hybridityötä tekevissä työyhteisöissä opitaan yhdessä ja kehitetään yhteisen työn sujuvuutta.

Hybridityötä tukevassa työkulttuurissa luottamus ja autonomia ovat tärkeässä roolissa. Kun työntekijät työskentelevät fyysisesti kaukana muusta organisaatiosta tai tiimistä, saattaa esihenkilö kokea tarpeelliseksi valvoa ja seurata työn tekemistä ja tuottavuutta entistä näkyvämmin. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että muualla kuin oman organisaation tiloissa työskentelevien työn tuottavuus ei ole heikompaa kuin muilla (Eurofound 2020). Mahdollisuudella valita työnteon fyysinen sijainti näyttää sitä vastoin olevan positiivinen vaikutus työn tuottavuuteen, mikäli työntekijät ovat sitoutuneita, työkäytännöistä on yhdessä sovittu ja työn tekemiseen on varattu asianmukaiset työvälineet ja sopiva työympäristö (Bergeaud & Cette 2021; Nenonen ym. 2019).

Onnistuneen hybridityömallin kehittäminen käynnistyy työn ja työkontekstin monipuolisesta ymmärtämisestä ja tuntemisesta. Hybridityön toimiva malli vaatii sen räätälöintiä kunkin yrityksen työhön ja toimintatapaan sopivaksi. Se edellyttää yhteistä keskustelua ja sopimista organisaation, tiimien ja yksilöiden tasolla. Tarkastelussa on hyvä ottaa huomioon kolme näkökulmaa. Ensinnä työn ja työn toimintaympäristön vaatimuksista käsin tulisi yhteisesti jäsentää, miten työ parhaiten organisoidaan, mitkä säännöt sitä ohjaavat, mitä työ vaatii ajan ja paikan suhteen, missä ja milloin erilaiset tehtävät onnistuvat parhaiten sekä myös, miten työ joustaa (Vartiainen & Vanharanta 2023). Toiseksi on hyvä ottaa esille hyvän yhteistyön edellyttämät kysymykset luottamuksesta, tasa-arvoisuudesta ja hyvästä vuorovaikutuksesta.

Kolmas tarkastelutaso liittyy yksilöön, toimijaan. On tärkeää varmistua, että hybridissä työssä tekijä voi motivoitua ja innostua työstään, kokea pätevyyttä ja vapautta (autonomia) sekä tuntea kuuluvansa työyhteisöön (Deci & Ryan 2000; Grzegorczyk ym. 2021).

Tämän oppaan tarkoitus on tukea yrityksiä hybridiin työhön liittyvän kokonaisuuden hahmottamisessa ja tarjota työvälineitä räätälöidä yrityskohtaisesti hybridityötä koskevat ratkaisut, toimintamallit ja sopimukset. Oppaan A-osa käsittelee sitä, mitä vaatimuksia työ ja sen toimintaympäristö asettavat hybridin työn organisoinnille ja miten näihin yrityksissä voidaan vastata. Oppaan B-osa tarkastelee hybridiin työtapaan keskeisesti liittyviä teemoja työajasta ja sen käytöstä sekä työtiloista (fyysiset ja digitaaliset) ja eri paikoissa tehtävän työn hallinnasta. C-osassa pureudutaan yksilön näkökulmaan, mitkä ovat yksilön arvostamat mahdollisuudet sekä myös hänen edessään olevat sudenkuopat hybridityössä.

Opas on rakennettu niin, että kustakin teemasta esitetään viimeaikaisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa; tuodaan esille säännöt ja lait, jotka ohjaavat toimintaa; esitetään ohjeita, joita yritykset voivat arvioida ja soveltaa hybridin työtavan ratkaisuissaan sekä kuvataan esimerkkejä yrityksissä toteutetuista ratkaisuista.

(pdf-tiedosto, 3.733 Mt)

Julkaisun voi ladata veloituksetta. Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Sitä voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.